I will write this in english someday.
Anteeksi, että tämän Yukicon postauksen tekemisessä olen aika myöhässä, mutta sain sen kuitenkin tehtyä. Jospa aloitan tämän tarinan ihan alusta saakka.
Olin siis hyvin ärsyyntynyt kuullessani, että Desucon Frostbitestä tuli K-18, ihan vain sen takia, että kukaan ei käynyt ohjelmissa blahblahblah. Todellisuudessa Desuconin ohjelmien/paneelien taso on laskenut hurjasti vuodesta 2012 ja siksi en yleensä Desuconeissa ole käynyt ohjelmissa. Kun luin Frostia koskevan blogipäivityksen, olin raivoissani. En siitä, että Frostista tuli K-18, vaan siitä, että blogipäivityksessä sanottiin suurinpiirtein, että kaikki täysi-ikäiset ovat eliittejä ja kaikki alaikäiset ovat pikku-ernuja. Kuitenkin tästä asiasta rantattiin jo riittävasti joten en jatka tämän enempää.
Olin innoissani kuullessani, että Frostin "tilalle" oli tehty toinen talvicon eli Yukicon. Olin oikeasti innoissani ja jossain vaiheessa huomasin, että olin osallistunut Elizabeth Bioshock Infinite Burial At Sea cossillani cosplay kilpailun aloittelijakierrokselle. Pelotti ja olin innoissani samaan aikaan. Kuitenkin mietin, että miten saan lipun koska ilmottautumislomakkeessa asiasta ei oltu sanottu, että varattaisiinko kilpailijoille liput vaiko ei. Kun uskoin, että minun pitää hankkia lippuni itse, meinasin saada hermoromahduksen kuullessani, että Yukiconin liput oltiin kokonaan loppuun myyty. Yksi: En pääsisi cosplay kilpailuun. Kaksi: en näkisi Laeppavikaa. Kuitenkin huokaisin helpotuksesta kuullessani, että kilpailijoille oli varattu liput, mutta minua myös ärsytti niiden puolesta jotka lippua eivät saaneet, kuten siskoni ja hänen tyttöystävänsä. Olen tottunut siihen, että hän on conissa kanssani, sill' jos ahdistun tai muuten vain on huono olla conissa voin hänen kanssaan olla, koska hän on rakas (vihaansuaanniedemon).
Kuitenkin päätin lähteä Yukiconiin, koska lippu sinne oli. Cosplayn tekemisen takia ei tarvinnut panikoida, koska olin tehnyt Elizabeth-cossini jo ennen Traconia Fanfestiin, mutta sen sijaan olin ihan paniikissa "mitä jos myöhästyn kisasta?", "mitä jos kaadun lavalla?" tai "mitä jos nolaan itteni ihan täysin?".
Lauantai meni kokonaan cosplaykisan kanssa sähläämiseen. Olin toisaalta todella helpottunut kun minulla oli kaikki kuvaukset ja tuomarointi tehtyä, mutta toisaalta panikoin ja tärisin aivan suunnattomasti. Paniikissa olin varmaan juuri sen takia, että tiesin kisaavani ystävääni Huopaa vastaan. Minun mielestäni hän on yksi täydellisimmistä cosplayaajista, jonka tunnen ja minun mielestä hänen olisi pitänyt osallistua kokeneitten sarjaan. Valitettavasti hänet diskattiin kipailusta, koska hän oli myöhässä. Olisin halunnut hänet kisamaan kanssani, että olisin voinut olla jonkun ystävän kanssa sähläämässä siellä backstagella.
Tuomarionti meni hyvin. Toisaalta minulla ei ollut minkäänlaista hajua mitä minun olisi pitänyt tehdä siellä, mutta astuin tuomarointi huoneeseen itsevarmana cossini puolesta. Heti kun avasin oven halusin vain sulkea sen ja juosta karkuun, mutten pystynyt. Panikointi ja tärinä lisääntyivät 50% kun näin, että Yumi on tuomaroimassa minua. Olen lukenut hänen blogiaan jo pitkään ja voin suoraan sanoa, että hän on ollut minulle ns. roolimallina cosplayssa ja hän on innoittanut minua siinä. Pelkäsin että tuomarit söisivät minut, mutta tuomarit olivat ihania ja käskivät minua hengittämään ja rentoutumaan. He kehuivat cossiani ja olen ylpeä siitä.
Myöhemmin backstagella odotimme, että pääsemme lavalle. Cosplay-mammat olivat ihania ja kaikkista eniten minua häiritsee se, että en muista yhen cosplay-mamman nimeä/nickiä, koska olisin halunnut tutustua häneen paremmin. Hän oli ehkä yksi ihanimmista ihmisistä joita olen tavannut.
Aru as CrockerTier!Jane
Wilma as Monokuma.
Ärsyttää edelleen, että ottaessani hänestä kuvaa mietin hyvin pitkään keneltä hän näytti ja vasta conin jälkeen, että hän oli yksi hyvä nettikaverini.
Huopa as Genocider Syo
Suwi as Roxy
Yumi as Catherine
Minua pelotti hyvin paljon loppujen lopuksi. En nähnyt piilareitteni takia mitään ja silmiini sattui muutenkin. Yhdessä vaiheessa minun oli pakko ottaa piilarini pois. Sain tässä vaiheessa lievän hermoromahduksen, mutta onnistuin kuitenkin rentoutumaan ja kasaamaan itseni takaisin kokoon. Odotellessamme, Yumi oli myös siinä. Keräsin rohkeuteni (mitä tarvitsin hyvin paljon) ja sanoin, että olen lukenut hänen blogiaan hyvin pitkään, että hän on toiminut innoittajanani cosplayssa ja että rakastan hänen cosplay-pukujaan. Sain hänet sanattomaksi ja nolasin itseni. Yumi kiitti minua ja sanoi, että hänen pitää mainita minut seuraavassa blogipäivityksessään. Itsekkin menin ihan sanattomaksi c:
© Aada
© Aada
© Aada
Kun pääsimme lavalle huomasin, että olen ensimmäinen joka sinne astuu. Tiesin teoriassa mitä lavalla teen, mutta käytäntö oli pahasti hukassa. Tärisin ja meinasin pyörtyä, mutta kun kuulin musiikin alkavan ja kävelin lavalla olevan rastin kohdalle, tosin en nähnyt mitään sumukoneen vuoksi. Elädyin hahmooni täydelisesti olemalla cold bitch mikä Elizabeth on. Vaikka kysymysten vastauksissa takertelin, eikä minulla ole enää mitään hajua mitä vastasin ja vaikka en sijoittunut, oli cosplaykisaan osallistuminen yksi ihanimmista kokemuksista minkä olen koskaan tehnyt ja uskokaa, siihen jää koukkuun. Aion osallistua cosplay-kisaan joskus toistekkin.
Tunnelmia backstagelta
Aloittelija kierroksen voittaja.
Cosplay kisan jälkeen pyörittiin siinä vielä hetken ja yhtäkkiä huomasin, että Rose Shock kävelee minua vastaan ja jossain välissä huomasin, että hänen kaverinsa oli pyytänyt kuvan. Se kuva on nyt Rose Shockin blogissa enkä koskaan olisi uskonut, että pääsisin sinne uwu
Venla, Cattu and Cattu's friend.
Lopuksi jumituin vielä taidekujalle kun cossini olin pois saanut. Siellä jutustelin ihanien ystävieni ja heidän ystäviensä kanssa. Rakastan tuota kuvaa niin paljon.
Sunnuntai-päivänä olin helpottunut, ettei tarvinnut rampata edestakaisin paikasta toiseen. Olin kuitenkin hiukan surullinen, ettei brosephini Janinanana tullut sunnuntaina coniin (senkin tyhmä, ikävä sua). Joten aluksi menin jonottamaan lippuja Laeppavian Laets Play!-ohjelmaan, jota olin odottanut hyvin pitkään. Sain sillä ehkä parhaimmat naurut koko alkuvuotena. Sen jälkeen tekemistä ei oikein ollut, joten jumituin taidekujalle. Fanart, I whisper, as the money flew out of my pocket.
Kokonaisuutena con oli hyvä, mutta pieniä asioita olisi voinut parannella. Ymmärrän, että conin järjestämisessä ei ollut koviinkaan paljon aikaa, joten siihen verrattunu coni oli mainio, vaikka koko viikonlopun ärsytti edelleen niiden puolesta jotka eivät lippu saaneet. Kuitenkin oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Seuraavaksi Helloon ja sitten Cosvisioniin! uwu
Sunnuntain ootd
Siiri, oh god I love this picture.
Aru as Rose
Suwi as Meulin
Laet's Play!
Erica (KKaapo) ja Jose taidekujalla.
~Indi's out


















































Hei~ En tainnut ehtiä cosplaybäkkärillä ihkuttamaan tarpeeksi miten kovin söpö ja badass Elizabeth olit! Näin jälkikäteen Yukicon-palautteita lukiessa on kovin kiva kuulla, että aiot vielä jatkossakin kisata. Jee! Ihan mahtavuutta!
VastaaPoistaT. Halaileva cosplaymamma, eli Maria
Hei! Awww kiitos. Unohdin sun nimes kokonaan sen kisan jälkeen ja harmitti, mutta onneks löysit tänne minun blogiini. Oikeesti kiitos tosi paljon niistä haleista ja rohkaisuista siellä bäkkärillä c:
PoistaEi se mitään! Netti on onneksi pieni mesta ja täällä törmää väkisinkin. (ja näin stalkkerin ominaisuudessa oli nyt ihan pakko kommentoidakin.) Ihana jos halit ja rohkaisut autto! Tykkään höpötellä ihmisille ja kisaajat tuppaa yleensä olemaan niin jännittyneitä, että helpottaa vaan jos joku urpoilee ja saa nauramaan.
Poista